Sähköhuolto

Sähkömarkkinat

Voimalaitosten rakentaminen

Optimaalinen tuotantojärjestelmä saadaan, kun kaikkia voimalaitostyyppejä rakennetaan niin paljon, että saavutetaan riittävä käyttövarmuus ja samalla minimoidaan tuotantojärjestelmän kokonaiskustannukset.

Sähkömarkkinoilla tarvitaan pohja-, keski-, huippu- ja varavoimaa. Kun pohjavoimaa on noin 55 %, keskivoimaa noin 25 % ja huippuvoimaa noin 20 % huipputehosta laskettuna, on järjestelmä kustannusten kannalta optimaalinen. Varavoiman tarve on noin 15 - 20 % kulutuksen huipputehosta.

Sähkön tuotantojärjestelmän käyttövarmuuden tavoitteena pidetään yleensä sitä, että sähkövajauksen riski on 5 - 10 % vuodessa. Tällöin korkeintaan kerran 10 - 20:ssä vuodessa sähköä joudutaan säännöstelemään. Käyttövarmuus edellyttää tällöin, että joka hetki voidaan varautua yhden suurimman yksikön poisputoamiseen verkosta ja sen lisäksi on varauduttava muiden yksiköiden normaaliin epäkäytettävyyteen. Käytännössä tarvitaan noin 15 - 20 % reservejä, jotta tuo tavoite saavutetaan.

Suomen kulutuksen huipputehon talvella 2006/7 arvioidaan olevan noin 15.000 MW. Tällöin tarvitaan pohjavoimaa noin 8000 MW, keskivoimaa 4000 MW ja huippuvoimaa noin 3000 MW. Varavoimaa tulisi olla yhteensä noin 2250 - 3000 MW, josta noin 1300 - 1500 MW on Fingridin hallinnassa järjestelmäreserveinä ja noin 1000 - 1500 MW tulisi olla markkinaosapuolien hallinnassa varmuusreserveinä.

Hinnanmuodostus

Jos sähkömarkkinoilla on vähän kysyntää, niin ensin ostetaan tarjottu vesi-, ydin- tai vastapainevoima, joiden muuttuvat kustannukset ovat noin 10 - 20 eur/MWh luokkaa. Tällöin sähkön hinta jää tälle tasolle, jos ostajia ei ole enempää. Useimmin kuitenkin kysyntä on sen verran suurta, viimeksi ostettava erä perustuu hiilivoimaan, joka määrää kaikille myyjille ja ostajille saman hinnan eli noin 35 - 40 eur/MWh.

Jos hiilivoima myydään loppuun, tulee vuoroon raskaaseen polttoöljyyn perustuva öljyvoima, jonka muuttuvat kulut ovat 40 - 50 eur/MWh. Viimeksi on myynnissä kevytöljyvoimaa, jonka muuttuvat kustannukset ovat 60 - 80 eur/MWh. Jos sähköä ei ole saatavissa, joku ostaja haluaa yleensä vielä luopua sähköstä kokonaan, jos sähkön hinta nousee yli 1000 eur/MWh tasolle.

Mitä enemmän halpaa vesi-, ydin ja vastapainevoimaa on saatavilla, sitä useamman tunnin ajan sähkö on halpaa. Asiaan vaikuttaa myös naapurimaista tuotava sähkö. Yleensä Keski-Euroopassa rajakustannukset määrää siellä tuotettu hiilivoima. Näin ennen öljylaitosten käynnistämistä myös tuonti pyritään maksimoimaan. Vastaavasti, kun Keski-Euroopassa sähkön hinta nousee öljyvoiman tasolle, Pohjoismaat voivat myydä hiilisähköä korkeampaan hintaan. Kaupasta hyötyvät kaikki osapuolet.

Sähköpörssi

Suomessa ja muissa Pohjoismaissa on vapaat sähkömarkkinat. Sähkön myyjiä on Suomessa noin 70 ja ostajia tuhansia. Jokainen ostaja voi ostaa sähkönsä haluamaltaan myyjältä. Ostaja ja myyjä tekevät sähkösopimuksen, jossa he sopivat, millä hinnalla ostaja saa tarvitsema sähköenergian. Hinta voi olla myös pörssihinta, joka määritellään Pohjoismaiden yhteisessä sähköpörssissä Nordpoolissa.

Sähköpörssiin tehdään joka päivä osto ja myyntitarjouksia seuraavan päivän jokaisesta tunnista erikseen. Sähkön tuottajat hinnoittelevat sähkön yleensä muuttuvien kustannusten perusteella. Sähkön ostajat ilmoittavat vastaavasti tarpeensa kullekin tunnin ja hintansa, jolla ovat valmiit sähköä ostamaan. Kysynnän ja tarjonnan kohdatessa määräytyy koko pörssin sähkön hinta jokaiselle tunnille erikseen.

Norjan sähköpörssissä voi myös suorittaa hinnanvarmistuksen noin kolmen vuoden sähkölle etukäteen. Nyt voi ostaa esimerkiksi vuoden 2008 sähkötermiinejä, jolla vuonna 2008 ostettava pörssisähkön hinta tule sidotuksi. Käytännössä termiinit toimivat myös sähköyhtiöiden tarjoushinnoittelun pohjahintoina.

Vapaiden markkinoiden merkitys

Suomessa vapaat sähkömarkkinat alkoivat 1996 suurkuluttajin saadessa vapauden valita sähkön toimittajansa. Pienkuluttajat saivat samat oikeudet vuonna 1998. Vapaat sähkömarkkinat avattiin osittain kesällä 2004 koko EU:n alueella ja vuoteen 2008 mennessä kaikkien EU:n maiden tulisi olla vapaiden sähkömarkkinoiden piirissä.

Vapaiden markkinoiden tarkoituksena oli kilpailun lisäämisen avulla tehostaa yritysten toimintaa ja samalla saada sähkön hinta alemmaksi. Samalla pyritään myös maidenvälistä kauppaa vapauttamaan, joten pian kaikkien EU-maiden sähkön hinnat ovat lähes samalla tasolla.

Suomessa ei ole tapahtumassa kovin dramaattisia muutoksia, koska Pohjoismaissa on aina ollut runsaasti sähkönmyyjiä ja kauppaa on tukkutasolla saanut käydä melko vapaasti. Kuitenkin pienasiakkaiden sähkö tuli ensi kertaa kilpailun piiriin. Seuraavassa sähkön listahintakehitys (c/kWh):

Kotitaloudet Yritykset
Kerrostalo Pientalo Omakotitalo Pieni Keskisuuri
Kulutus 2 000 KWh 5 000 KWh 18 000 KWh 150 MWh 2 000 MWh
1.1.1995... 9,40 8,07 6,04 6,58 5,35
1.1.1996... 9,94 8,54 6,37 6,90 5,63
1.1.1997... 9,97 8,65 6,54 6,95 5,70
1.1.1998... 10,06 8,83 6,69 6,90 5,55
1.1.1999... 9,70 8,63 6,49 6,51 5,33
1.1.2000... 9,47 8,48 6,37 6,36 5,14
1.1.2001... 9,48 8,42 6,30 6,27 5,08
1.1.2002... 10,11 8,90 6,76 6,61 5,46
1.1.2003... 10,77 9,39 7,08 7,51 6,72
1.1.2004... 11,77 10,10 7,88 8,14 7,20
1.1.2005... 11,52 9,81 7,66 7,97 7,09
Keskinousu (%/v) 2,4 2,4 2,9 2,3 3,3

Sähkön hintojen vuosittainen nousu on ollut noin 2,4 - 3,3 % vuodessa. Yleinen hintojen nousu on samana aikana ollut noin 1,4 % vuodessa, joten sähkön listahinnat ovat todellisuudessa nousseet reaalisesti vapaiden sähkömarkkinoiden aikana noin 1 - 2 % vuodessa. Nämä listahinnat eivät kuitenkaan vastaa tarjousmyynnissä olevan sähkön hintoja.

Kilpailu ei ole todellisuudessa tuonut reaalista hyötyä suomalaisille kuluttajille tai teollisuudelle ainakaan listahintoja verrattaessa. Siksi ainoa keino on kilpailuttaa sähkön myyjät. Näiden nettisivujen yksi tarkoitus onkin ollut tehdä sähkön kilpailuttaminen helpoksi. Pienellä vaivalla jokainen voi saada jopa 20 %:n säästön energialaskuunsa.